Mettään Kasvanut: Syksy merellä on keltainen ja punainen

Pimeys on langennut meidän kaikkien yllemme. Syksyinen yö on pimeä. Keula puskee alltoa sivuille ja moottori päräjää. Jokea pitkin kulkee kaksi hardcore waterfowleria eli tosisorsastajaa. Minä ja Joonas. Ennen kuin aurinko nousee, on spreadi valmiina. Höysteeksi heinureitten sekaan on laitettu robo sekä muutama tavin kuva. Tänään jahdataan puolisukeltajaa tositarkoituksella.

Auringon ensisäteet puskevat esiin rantametsikön takaa. Se on merkki sorsille, että lento alkaa. Se on merkki meille, että ampuminen voi alkaa. Siipien viuhina täyttää ilman ja pillit alkavat soida. Eikä aikaakaan kun sorsaa alkaa puskemaan kuville. Pauke alkaa ja makasiinista puskee lisää pötkylää piippuun! Ruutisavu hälvenee, höyhenpilvet laskeutuvat veteen. Aurinko nousee ylemmäs valaisemaan, koskettamaan veden pinnalla kelluvia saaliita. Muutama sorsa kelluu vatta ylöspäin. Ne ovat luopuneet tästä ajasta.

Jos eläimillä olisi sielu, taivaan porteilla olisi töitä, sillä nyt sieluja irtoaa ruumiista urakalla. Puolisukeltajaa on nimittäin liikkeellä ja paljon. Neljän haapanan parvi yrittää laskea kuville. PAPAMPAMPAM! Näitä lintuja emme toivota takaisin tervetulleeksi, sillä ne tulivat jäädääkseen.

Ilma on kaunis. Aurinko syleilee meitä. Hento tuuli kuiskii korvaan. Syksyn ruska on alannut värjäämään tuota parasta väriään, keltaista, kaikkialle; puihin, kaisloihin ja pensaisiin. Vaikka kaikki on niin tyyntä ja herkkää, vallitsee tällä lahdella myrsky. Tämän myrskyn väri on punainen ja se väri tulee verestä.