Odotus kannattaa. Seuranta on vain suuntaa antava, mutta parvi löytyi. Tämä on sellainen rehupelto missä on ollut hernettä seassa ja se on niitetty. Tästä lähti semmoinen 20-30 kyyhkyä. Olemme, jo tuttuun tapaan, Jannen kanssa jahdissa. Tilanteita ei aamun mittaan vaan meinaa tulla. Yksi kyyhky koitti onneaan, enkä osunut. Onnekas kyyhky. Seuraava onnekas ei ehkä olekaan niin onnekas. Yhteislaaki pölläyttää höyheniä ilmaan lumisateen lailla.
Se aamusta ja aamun paikoista. Päivälennon aikaan taivaanranta näyttää hurjalta, ukkosta tulossa. Levitämme silti kuvat peltoon, tulevat jos ovat tullakseen. Jannella on myös tuulivoimalla toimiva propellisiipinen kyyhkykaave. Virittelemme sen peltoon epäluuloisin miettein. Mutta kun tuuli tempaa siivet pyörimään, lentävät sadan metrin päässä langoilla istuvat pulut välittömästi hollille. Emme kuitenkaan ammu niitä. Ne tekevät muutaman kierroksen ja kaartavat pois.
Yksinäinen kyyhky ylittää passin, heittää lenkin ja kaartaa kuville. Laskutelineet koskettavat maata, mutta samassa kyyhky peruu aikeensa ja nousee siivilleen. Tulitamme molemmat kyyhkyä, se liitää metsää kohti. Yrittää laskeutua reunapuuhun, mutta veto loppuu. Siihen se putosi sen puun alle. Isäntä on tullut passiin tuolle metsän reunalle ja hän käy hakemassa linnun. Toinen kyyhky tulee metsän puolelta yllättäen ja yrittää epätoivoisesti päästä passipaikkani ohitse. PAM! Remingtonin tarina on karu ja se on kerrottu nopeasti.
Ukkonen on pian päällä ja muutama pisko osuu jo meihinkin. Pakkaamme kamat ja poistumme näyttämöltä. Mitään suurta liikennettä ei ollut, mutta muutama saattin silti. Olimme odottaneet enemmän kyykyjen aikaisemmasta määrästä johtuen. Metsä antaa sieltä ei oteta, niin se sananlasku meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti