Kanootilla, ettei jalat kastu

Taivas itkee. Se heittää piskon, pian toisen. Silloin se alkaa, syyssade, vettä tulee kuin esterin perseestä! Onneksi otin mukaan sadetakin. Kanootti lipuu hiljalleen jokea alaspäin. Isäntä on perämiehenä ja minä keulassa, pyssymiehenä, -eihän tuo vanha pappa enää mihinkää osu kuitenkaa. Pian vesi kastelee housut, miksen ottanut sadehousuja mukaan?

Kuin salama kirkkaalta taivaalta kaikki unohtuu, veri virtaa suonissa ja keho on täynnä adrenaliinia. Sorsa pomppasi juuri siivilleen edestämme. Remigton hakeutuu tuttuun paikkaan poskelle ja sorsa on jyvällä. Sade vaimentaa laukauksen ääntä, kuuluu vaimea pum ja sorsalla ei ole vaihtoehtoja.

On pimeä kun saavumme määränpäähän. Sade ei hellitä, mutta ei hellitä hymy suupielissäkään. Olen onnellinen.

Taivas uhkaa