..ja kun teerestä on puhe, puhutaan mustasta eli blackchickenbird..
metsäkanalintu on forestchickenbird.. Hmmmm... hankalaa, jos
jatkettaisiin suomeksi tätä tarinaa. Englannin lyhyt oppimäärä on
hyödyksi maailmalla, mutta maailmassa jossa asun, sillä ei pärjää. Täälä
linnut uskovat omaa kieltään, sekä pyssyn pamausta.
Lauma
mustia kukkoja soi pellolla, pysrtöt levällään. Mahtailevat. Osa niistä
syö, mutta välillä nekin innostuvat suhisemaan: "tsouiii..". Sumuinen
ilma enteilee kesyä keliä. Näen kukot kuusimetsän siimeksestä. Olen
yllättynyt, että tällä pellolla on teeriä. On hienoa löytää uusia
pyyntipaikkoja. Kiiruhdan tuli pyrstöni alla lähemmäksi parvea. Jalka
astuu toisen eteen, neliveto päälle ja lopuksi ryömien mättään takana
aukean reunaan. Asetan Anshútz:in mättään päälle. Parvi on noin 150m:n
päässä. Kurkistan kiikarista ja ihailen mustan linnun silhuettia. Tuen
aseen mätästä vasten. Se ei saa heilua tippaakaan. Ristikko pysyy teeren
sisällä. Hidas veto liipasimesta, PAM. Teeri kumartaa luodin
tönäistäessä sen kumoon. Muut linnut jäävät ihmettelemään peltoon, mitä
tapahtui. Kysyn kaverilta, joka on roikkunut koko ajan mukana, ammunko
toisen. "Ammu vaan" kuuluu vastaus, mutta samassa teeret pomppaavat
siivillen. Ilmeisesti siellä ei ollut enää turvallista olla..
Aamun
jälkeen nokkamme suuntaavat kohti nuorempaa metsää. Tämä kaveri, josta
aikaisemmin mainitsin on Ville, Kurikan nouseva voima. Hiivimme
mäntytaimikossa ja jäämme passiin. Kaivan kauluksen alta kaulassani
roikkuvan metallisen pienen esineen. Puhallan siihen "piii piyy pipipi".
Vartin verran puhallan silloin tällöin, kunnes päätämme vaihtaa paikka.
Siirtymä on vain 50m. Ehdin puhaltaa pari kertaa kun näyttämölle saapuu
päähenkilö, kuningas, alueen mahtiherra! Se jää puskaan kovan rytinän
saattelemana, eikä aikaakaan kun kuuluu vastaus "piii piii pipypy".
Puhallan metalliseen pilliin vaimean vastauksen. Pyy kiertää meitä
tarkistaakseen kuka hänen reviirilleen on saapunut. Kierros oli nopea ja
näyttämö tyhjenee. Se lensi pois. Tuleekohan takaisin.. Hetken pillitän
tyhjää Villen pitäessä haulikolla vahtia. Kiukkuinen herra pala
takaisin "ettekö ole vieläkään häipyneet?" se lensi nyt piiloon puskan
sisään, mutta sieltä erottuu pyyn siro hahmo. Ville nostaa haulikon.
PAM! vihellykset on vihelletty, peli on poikki. Onnellinen metsämies
noutaa ensimmäisen pyynsä.
Teeren ja pyyn metsästyksestä
käyty koulu on minun maailmassani tarpeen. Vain metso puuttui, mutta
tämä olikin kanalinnustuksen lyhyt oppimäärä. Bigblackforestchickenbird
eli metso jäi odotuttamaan itseään, mutta syksy on vasta nuori. Ehkä
näemme myöhemmin. See you later!
Luodin töytäisemä
Villen ensimmäinen pyy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti