Ah, työpäivä päättyi vihdoin! Aikaa ei ole hukattavana, jäljellä on enää kuusi tuntia olla metsällä. Pyöräilen kotiin.
Löysin parven, sattumalta, niinkuin aina. Tällä kertaa passini on metsäsaareke, lepopuut. Seuraan kiikareilla lintujen touhua parin sadan metrin päästä. Ne lentävät langoille, langoilta peltoon ja metsäsaarekkeen puihin. Tuo on minun paikkani, tuo metsäsaareke! Hiivin kohti saareketta pellon reunaa seuraten, osa kyyhkyistä karkaa silloin tällöin antamatta ampumatilaisuutta.
Alan olla niillä paikkeilla, minne näin kyyhkyjen eniten metsän puolelle lentävän ja samassa pankki räjähtää! 20-30 kyyhkyn partti karkaa siivilleen etuviistosta. Nopeasti valitsen parvesta yhden linnun ja toivotan hyvät yöt. Tästä unesta vaan kyyhky ei enää herää. Asetun passiin metsän kulmaan. Edessäni aukeaa lakia, viljaa silmän kantamattomiin. Täälä jos missä, näkee maapallon kaarevuuden.
Istun reppuni päälle. Kasvoillani on naamio ja pääläni 3d-lehtinaamioasu. Olen vain kasa lehtiä horsmien keskellä.. Vanha uskollinen, rakas työkalunu, Remington lepää reisieni päällä. Silloin kuin tyhjästä, niin kuin aina, liihottaa kaksi kyyhkyä kohti. Ne tulevat suoraan päin. Remari nousee tuttuun paikkaan poskelle ja kyyhky on piikillä. PAM! ilmassa on jälleen lyijyä ja pamauksen tuoma ääni soi kauniina sävelenä korvissani. Ikävä kyllä laukaus osui perään ja joudun parsimaan, lisää musaa!! PAMPAM ja kyyhky menettää ainokaisensa.
Jannekin soitti tuossa joku aika sitten ja myös tulossa passiin. Tervetuloa vain, hyvä seura kelpaa aina. Ennen kuin Janne saapuu paikalle, ammuin yhden kyyhkyn ja etsin sitä parasta aikaa kun Janne on saapuu.
Takaisin passissa, Jannelle tarjotaan tilennetta. Kyyhkyparvi lentää kohti Jannea. Seuraan sivusta kun kuuluu PAPAM. Höyhenet jäävät laijumaan ilmaan kun Janne noutaa saalistaan. Siirrymme molemmat keskemmälle metsäpuskaa. Siitä ne näyttävät enemmän lentävän. Istumme kaikessa rauhassa kun kuuluu "kraa". Varis! "Missä?". Katse haravoi ilmaa. Tuolta tulee suoraan kohti viljapellon päällä. Se liihottaa suoraan yläpuolle, "ota se" sanoo Janne. Ja minähän otan. Enää ei kuulu mitään.
Lento jatkuu vilkkaana ja joitain pudotuksia vielä tulee ehtoon päälle, mutta nyt kello on jo niin paljon, että on aika jättää kyyhkyt rauhaan tältä illalta. Jatketaan huomenna taas ja ylihuomenna ja yliylihuomenna. Tätä se on nyt ja aina. Saalistettavat vaihtuu, saalistaja ei.
Nämä kaksi ensimmäistä tarinaa ovat vasta alkusoittoa. Jos et kestä lukea, parempi, että et enää tästä eteenpäin luekaan, mutta jos yhtään innostuit niin olen iloinen. Tämä on elämäntapani, joka on ohjannut minua koko elämäni. Minussa virtaa jahtiveri poikkeuksellisen voimakkaana, joten tarinat ovat sen mukaisia: raakoja totuuksia ja ilon hetkiä. Te, jotka pystytte samaistumaan tarinoihin, nauttikaa ja muistakaa seurata kirjoituksiani. Pyrin päivittämään tänne retkistäni niin paljon kuin vain jaksan kirjoittaa. Kausi on vasta alkanut ja tarkoituksena on viettää metsällä aikaa..loppuelämä.
"Olen vain kasa lehtiä horsmien keskellä"
Eteläpohojalaasta pyyntimaisemaa
Eteläpohojalaane pyytö.. eiku saamamies
Löysin parven, sattumalta, niinkuin aina. Tällä kertaa passini on metsäsaareke, lepopuut. Seuraan kiikareilla lintujen touhua parin sadan metrin päästä. Ne lentävät langoille, langoilta peltoon ja metsäsaarekkeen puihin. Tuo on minun paikkani, tuo metsäsaareke! Hiivin kohti saareketta pellon reunaa seuraten, osa kyyhkyistä karkaa silloin tällöin antamatta ampumatilaisuutta.
Alan olla niillä paikkeilla, minne näin kyyhkyjen eniten metsän puolelle lentävän ja samassa pankki räjähtää! 20-30 kyyhkyn partti karkaa siivilleen etuviistosta. Nopeasti valitsen parvesta yhden linnun ja toivotan hyvät yöt. Tästä unesta vaan kyyhky ei enää herää. Asetun passiin metsän kulmaan. Edessäni aukeaa lakia, viljaa silmän kantamattomiin. Täälä jos missä, näkee maapallon kaarevuuden.
Istun reppuni päälle. Kasvoillani on naamio ja pääläni 3d-lehtinaamioasu. Olen vain kasa lehtiä horsmien keskellä.. Vanha uskollinen, rakas työkalunu, Remington lepää reisieni päällä. Silloin kuin tyhjästä, niin kuin aina, liihottaa kaksi kyyhkyä kohti. Ne tulevat suoraan päin. Remari nousee tuttuun paikkaan poskelle ja kyyhky on piikillä. PAM! ilmassa on jälleen lyijyä ja pamauksen tuoma ääni soi kauniina sävelenä korvissani. Ikävä kyllä laukaus osui perään ja joudun parsimaan, lisää musaa!! PAMPAM ja kyyhky menettää ainokaisensa.
Jannekin soitti tuossa joku aika sitten ja myös tulossa passiin. Tervetuloa vain, hyvä seura kelpaa aina. Ennen kuin Janne saapuu paikalle, ammuin yhden kyyhkyn ja etsin sitä parasta aikaa kun Janne on saapuu.
Takaisin passissa, Jannelle tarjotaan tilennetta. Kyyhkyparvi lentää kohti Jannea. Seuraan sivusta kun kuuluu PAPAM. Höyhenet jäävät laijumaan ilmaan kun Janne noutaa saalistaan. Siirrymme molemmat keskemmälle metsäpuskaa. Siitä ne näyttävät enemmän lentävän. Istumme kaikessa rauhassa kun kuuluu "kraa". Varis! "Missä?". Katse haravoi ilmaa. Tuolta tulee suoraan kohti viljapellon päällä. Se liihottaa suoraan yläpuolle, "ota se" sanoo Janne. Ja minähän otan. Enää ei kuulu mitään.
Lento jatkuu vilkkaana ja joitain pudotuksia vielä tulee ehtoon päälle, mutta nyt kello on jo niin paljon, että on aika jättää kyyhkyt rauhaan tältä illalta. Jatketaan huomenna taas ja ylihuomenna ja yliylihuomenna. Tätä se on nyt ja aina. Saalistettavat vaihtuu, saalistaja ei.
Nämä kaksi ensimmäistä tarinaa ovat vasta alkusoittoa. Jos et kestä lukea, parempi, että et enää tästä eteenpäin luekaan, mutta jos yhtään innostuit niin olen iloinen. Tämä on elämäntapani, joka on ohjannut minua koko elämäni. Minussa virtaa jahtiveri poikkeuksellisen voimakkaana, joten tarinat ovat sen mukaisia: raakoja totuuksia ja ilon hetkiä. Te, jotka pystytte samaistumaan tarinoihin, nauttikaa ja muistakaa seurata kirjoituksiani. Pyrin päivittämään tänne retkistäni niin paljon kuin vain jaksan kirjoittaa. Kausi on vasta alkanut ja tarkoituksena on viettää metsällä aikaa..loppuelämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti