Mettään Kasvanut: Pilli soi ja kevät soi

Hiljaisuus on ohitse, kevät on tullut. Linnut sen kertovat. Ne laulavat minulle. Nautin kun kuulen taas ääniä. Syksy ja talvi ovat hiljaista aikaa. Myös Joonas intaantuu esittämään säveltämänsä kappaleen, se vaan ei ole kaunista kuultavaa..kaikille. Minä nautin silti siitä, samoin Joonas ja kettu. Kettu vaan ei ole vielä saapunut.

Istumme järven rannalla. Jää peittää vielä järveä ja luntakin on yli polvien. Tuulli puhalta aavalle selkämme takaa ja muutama lumihiutale leiaa alas. Istumme selät vastakkain päivystäen molemat omaan suuntaamme. Tuossa hetkessä matkaaa on tuoreet ketun jäljet..

Pilli soi jäniksen hätähuutoa matkien ja silloin se ilmestyy horisonttiin, kettu! Kevyesti jokotellen se tulee kohti, istahattaa kuuntelemaan, mutta jatkaa matkaansa taas kun Joonas puhaltaa pilliin. Nostan pilkkuseiskan jo olalle ja seuraan kiikarista ketun edesottamuksia. Ranataviivaa myötäillen se lähestyy. Sydänraukka on aivan pakahtuakseen jännityksestä. Odotus tuntuu pitkältä. Se tulee reilun neljänkymmenen metrin päähän ennen kuin alkaa kietämään tuulen alle. Imaisen huululla hiiren vikinää matkien. Kettu pysähtyy, mutta vain sadasosasekunniksi. Heittää uukkarin ja säntää karkuun. Samassa puristan. PAM! ...

Nousen ylös. "Siihen otti" sanon Joonakselle. Ammuin juoksuun. Kiiruhdan ampumapaikalle. Luen tarinaa hangesta. Verta, karvoja ja pakojäljet tuohon suuntaan. Lähden perään. Kauaa ei tarvitse mennä kun näen ketun viidenkymmenen metrin päässä rantapuskassa kuolleena. Kädet nousevat ylös, tuuletan. Lyömme ylävitosen Joonaksen kanssa. Näin se homma pelaa. Kevät on ketunpillityksen aikaa! Ja pilli raikaa!